 |
| Skotlannin uskonpuhdistaja John Knox (1505–1572) |
Tänään löysin mielenkiintoisen vanhan suomalaisen kirjan joka käsittelee kirkko historian päähenkilöita. Kirjassa on muun muassa lyhyt luku (vain kaksi ja puoli sivua) joka käsittelee John Knoxin elämää, luin sen samantien, ja mielestäni se oli niin hyvä, että halusin sen jakaa näin blogini kautta. Rohkaisen sinua lukemaan tämän todella lyhyen biografian, varsinkin jos et vielä tiedä paljon John Knoxista.
John Knox - 'Mies joka ei pelännyt kenenkään ihmisen kasvoja'
Teksti on otettu kirjasta: 'Pyhien saatto kautta aikain: kirkon historiaa pikakuvina - Lauri Pohjanpää' (WSOY, 1946)
"Skotlannin uskonpuhdistaja John Knox syntyi n. v. 1505 Giffordissa, lähellä Haddingtonin kaupunkia ylhäissukuisen, varakkaan perheen poikana. Opiskeltuaan Glasgowissa hän toimi jonkin aikaa St. Andrewsin yliopiston teologian ja filosofian opettajana. Tässä toimessa hän joutui perehtymään kirkkoisiin, erityisesti Hieronymukseen ja Augustinukseen, ja huomasi silloin, että katolinen kirkko opetti monessa suhteessa toisin kuin Raamattu ja kirkkoisät. Uskonpuhdistajain kirjoitukset ja Wishartin saarnat johtivat hänet kääntymykseen. Kun hän alkoi julistaa uutta oppia, hänet selitettiin luopioksi ja erotettiin toimesta. Hän tuli tämän jälkeen opettajaksi St. Andrewsin linnoitukseen, jonka evankelismieliset olivat ottaneet haltuunsa. Kukistaakseen näiden vastarinnan ja maassa vallitsevan uskonnollisen levottomuuden leskikuningatar Maria Guise kutsui avukseen ranskalaisia joukkoja. Nämä valtasivat St. Andrewsin linnan ja ottivat vangiksi Knoxin, joka joutui lähes kahdeksi vuodeksi kaleeriorjuuteen Roueniin, käsistään laivan airoihin kahlehdittuna, minkä kohtalon hän kärsivällisesti kantoi. Vapaaksi päästyään hän vv. 1549—1554 toimi saarnaajana Englannissa, jonka hallitsija Edvard VI piti häntä suuressa arvossa, tarjosipa hänelle piispanvirkaakin, josta hän kuitenkin kieltäytyi. Maria verisen nousta valtaistuimelle Knoxin täytyi paeta mannermaalle ja hän oleskeli tämän jälkeen useita vuosia etupäässä Saksassa ja Genèvessä, jossa hän tutustui melkein samanikäiseen Calviniin tulleen hänen innokkaaksi kannattajakseen. Tällä välin tuomittiin hänet Skotlannissa poltettavaksi, ja kun tuomiota hänen poissaolonsa takia ei voitu panna käytäntöön, hänen kuvansa poltettiin julkisesti Edinburgin torilla. Genèvessä ollessaan Knox eräiden ystäväinsä kanssa käänsi Raamatun englannin kielelle, jota käännöstä on sanottu 'Genèven Raamatuksi'.
Keväällä v. 1559 Knox palasi jälleen Skotlantiin. Kun hän kerran Perthin kaupungissa saarnasi voimakkaasti messu-uhria vastaan ja katolinen pappi kohta sen jälkeen aikoi toimittaa messun, syntyi käsikähmää papin ja erään läsnäolevan nuorukaisen välillä, jolloin nuorukainen, yrittäessään heittää pappia kivellä, osui alttarilla olevaan pyhimyksenkuvaan, joka särkyi. Maassa alkoi yleinen, häikäilemätön kuvainraastaminen ja luostareiden hävittäminen, jota Knox turhaan koetti hillitä. St. Andrewsin piispa uhkasi ammuttaa hänet saarnatuoliin, jos hän uskaltaisi saarnata kaupungin kirkossa. Know teki sen kuitenkin ja piti leimuavan saarnan Jeesuksen temppelipuhdistuksesta soveltaen sen Skotlannin oloihin. Yksikään käsi ei noussut häntä vastaan.
Uskonpuhdistus jatkui, vaikka leskikuningatar koetti asevoimin sitä estää. Kesken sisällissodan jossa evankeliset saivat apua Englannin Elisabetilta, kuningatar kuoli v. 1560. Silloin parlamentti hylkäsi katolisuuden ja hyväksyi Knoxin kirjoittaman uskontunnustuksen. Se oli ankarasti kalvinilainen. Myös hyväksyttiin uusi kirkkojärjestys. Kuvat ja musiikki poistettiin kirkoista, yksinpä sormus jätettiin pois vihkimistoimituksesta.
Maria Stuartin tultua valtaan v. 1561 jatkui yhä taistelu melkeinpä persoonallisena voimainmittelynä kuningattaren ja Knoxin kesken. Kuningatar koetti peloitteluilla saada Knoxin vaikenemaan. Mutta tämä jylisi saarnatuolista tuomiotaan, kuin joku Vanhan Testamentin profeetta, kuningattaren kevytmielistä yksityiselämääkin vastaan. Turhaan Maria itki ja raivosi, turhaan hän antoi syyttää Knoxia jopa maankavalluksesta. Knoxin henki oli vakavasti uhattuna. Lopulta kuningatar v. 1567 kukistettiin, mihin Knox oli suurelta osalta ollut vaikuttamassa. Katolisten viha uskonpuhdistajaa kohtaan oli niin suuri, että hänen ystäviensä täytyi asettaa henkivartioväkeä hänen ympärilleen. Itse hän ei pelännyt ihmisiä, sanoo eräs hänen elämänkertojansa, sillä hän pelkäsi häntä, joka on kaikkien ihmisten herra, koska hänelle maailma ja maailman tuska oli voitettu Kristuksessa.
Kuolemaansa saakka, joka tapahtui v. 1572, täytyi tämän väkevän kamppailijan, lopulta hyvin heikontunein voimin, taistella vastustajiaan vastaan. Hän ei vihannut heitä itseään, vaan heidän syntejään. Vaikka hän oli pieni ja heiveröinen ruumiiltaan, hänessä asui mahtava henki. Maria Guise sanoi kerran, että hän pelkäsi Knoxin rukouksia enemmän kuin 10 000 sotilasta. Knoxin haudalla lausuttiin: 'Tässä lepää mies, joka ei koskaan pelännyt kenenkään ihmisen kasvoja.'"
